24.9.2016

10. Kasvun aikaa

Kuten vähän lupailinkin ( varauksella ), niin tässä on tälle viikonlopulle toinen osa. Onneksi kirjoittelin näitä osia jo viikolla, sillä perjantaiaamuna kävi vähän ikävästi. Tein aamusta salaattia töihin ja onnistuin venäyttämään selästä lihaksen... Kyllä, terveellinen ruoka on vaarallista... No, kyseinen lihas revähti nyt neljännen kerran, neljäntenä syksynä peräkkäin, joten se lienee tavanomaista alttiimpi vahingoille. Lääkäri myös arveli, että näillä mun syksyn flunssilla on todennäköisesti osansa asiassa. Kyllä hän selitti mitä, miten ja miksi, mutta hämmentyin niin tavattomasti, että se osa meni sitten jo ohi korvien =D
Summa summarum: kirjoittaminen on hankala, istuminen on hankalaa, hengittäminenkin sattuu... Yritän kuitenkin pysyttäytyä normaalissa aikataulussa tästä eteenpäin, jos paikat ja terveys vain kestää =D


**********





Benjamin sai ihan oman, uuden huoneen. Biyu ei voinut kuvitellakaan laittavansa poikaa siihen huoneeseen, jossa Birgitta oli kasvanut ja joka oli nyt tyttären valtakuntaa. Nopealla tahdilla vauvan synnyttyä oli Aleksi käynyt ostamassa uudet tapetit, vauvansängyn sekä muut tarpeet poikansa huoneeseen.



Birgitan hoitaminen jäi jonkin verran enemmän Aleksin vastuulle, sillä Benjamin oli kovasti äitinsä perään. Kiinasta tullut puhelu sekä lahja olivat saaneet kunnioittavan vastaanoton Biyulta ja kirjeitä oli lähetelty puolin ja toisin kiitokseksi.



Biyu oli täysin poikansa lumoissa. Hän oli helpottunut ja hän oli rakastunut. Benjamin oli Biyulle maailman tärkein sim.


Häntä ei haitannut lainkaan, että poika ei tahtonut astettua isänsä syliin. Ilomielin, hyräillen, hoiti Biyu pientä vauvaansa.



Hän helli ja paijaili tätä, kuiskaili kiinaksi onnen sanoja.



Lasten syntymäpäivät sattuivat osumaan samalle päivälle ja vielä keskikesän juhlaan.
( Minulla vauvan ikä on 2 vrk ja taaperon 7. Vauvaikä on mun mielestä tuskastuttava, joten olen asettanut sen kolmesta vuorokaudesta tuohon kahteen. )



Benjaminista kasvoi pieni herrasmiehen alku.



Birgitta taas urheilullisena kiiruhti heti rullaluistelemaan ja ymmärsi jutun juonen varsin nopeasti. ( uusi luonteenpiirre: bilehile )



Koska äiti oli opastamassa Birgittaa luistelun saloihin, oli Benjaminin tyydyttävä isänsä seuraan. Aleksi istuikin poikansa tasolle ja yritti saada tätä juttelemaan kanssaan. Tai no, sanomaan edes sanan isä...



Birgitta sai uuden huoneen ja se sisustettiin tytön maun mukaan pinkein ja vaaleanpunaisin värisävyin.



Jopa verhot olivat ällösöpöilevät isänsä mielestä, mutta koska Birgitta halusi, Birgitta sai.


Talouden varojen kasvaessa pikkuhiljaa pihaa alettiin koristella. Sinne löysivät tiensä niin puut kuin pensaatkin ja koti alkoi näyttää ulospäinkin jo varsin viehättävältä. Aleksi ei ollut katunut tontin ostamista, vaikka alku olikin vaikuttanut... haastavalta. Joki kohisi ihan vieressä ja sen ylitse oli varsin viehättävät näkymät.



Birgitta oli aivan harvinaisen ihastunut Lizzyyn. Hän hoiti liskoa huolellisesti joka päivä, putsasi tarpeen vaatiessa terraarion, pesi vesikupin ja vaihtoi veden sekä ruokki liskoa ehkä ajoittain liikaakin.



Aivan suurinta hupia oli katsella Lizzyn puuhailuja ja jutella sille aivan kuin lisko jotenkin ymmärtäisi. Birgitta oli aavistuksen verran yksinäinen lapsi. Hän ei oikein osannut ystävystyä ikätovereidensa kanssa ja vanhemmilla ei ollut hänelle ehkä aikaa ihan niin paljon kuin olisi pitänyt. Ajoittain he kuulivat Birgitan juttelevan huoneessaan ääneen, ikään kuin kuuntelevan vastauksia ja jatkavan juttelua sitten. Leikkiä, he ajattelivat.



Kiinasta oltiin oltu yhteydessä jälleen ja toivottu, että Biyu jäisi toistaiseksi kotiin hoitamaan kallisarvoista poikaa. Tähän nainen suostui ilomielin eikä edes kysellyt mitään. Sinä kesänä hän perusti myös pienenpienen puutarhan, jota hoiti aamuisin Birgitan lähdettyä kouluun ja Benjaminin vielä nukkuessa.



Koska Biyun mielestä oli tärkeää lasten oppia mahdollisimman paljon nuorena, hankittiin Birgitalle lasten uuni ja sillä tyttö sai opetella ruuan laittamista. Ei se tosin soveltunut kuin leivonnaisten tekemiseen ja valitettavasti Birgitan taidot eivät näyttäneet olevan vahvat tällä saralla.



Toisinaan tyttö katseli vähän haikeana kun vanhemmat leikittivät pikkuveljeä. Toki häneltä kyseltiin läksyt ja kuulumiset tunnollisesti, mutta ei se oikein varsinaista läsnäoloa ollut. Onneksi hänellä oli kuitenkin yksi ystävä. Paul.




Benjaminkin oppi kuin oppikin puhumaan ja hänkin oli kovasti Lizzyn perään.
-Tahtoo Izzy. Leikkii Izzy.
-Lizzy nukkuu.
-Ei uku. Leikkii.



-Katso nyt, Lizzy kuorsaa, kuuletko?
Poika katsoi vakavasti isäänsä silmiin, otti kevyesti tukea tämän rinnasta.
-Ukkuu?
-Nukkuu.
-Ukkuu.



-Niin nukkuu ja se sanoo että.... kraaps-kraaps!
Aleksi kumartui lähemmäs ja kutitti samalla poikaansa. Tämä kikatti ihastuneena.



Talouteen oli ostettu myös pesukone vihdoin ja viimein. Aikaa pesulassa käymiseen ei vain enää riittänyt, joten jollain ne pyykkivuoret piti kuitenkin hoitaa.



Aleksi löysi vaimonsa katselemassa huolestuneena peiliin, kasvojaan sivellen.
-Mitä ihmettä sinä teet,
hän kysyi huolestuneena.
-Voi, katso nyt, taas uusi ryppy,
Biyu vaikeroi.
-Pian olen ruma ja vastenmielinen.



Aleksi käveli vaimonsa luokse ja veti tämän halaukseen.
-Älä höpsi,
hän sanoi.
-Ihan oikeasti. Joka päivä tulee uusi ryppy lisää,
Biyu melkein itki.



Mies vetäytyi kauemmas ja silitti sitten vaimonsa poskea.
-Ihan on sileä kuin vauvan pylly.
Ensin Biyu naurahti katkerana, sitten hiipi huulille jo aito hymy.
-Vai vauvan pylly.
-Sileä ja kaunis...



-Imartelija.
-Niin olenkin.
-Häpeämätön.
-Sitäkin.
-Suutele minua.
-Käskystä rouva...



Eräänä aamuna vaimo löytyi alakerrasta hieman typertyneen näköisenä.
-Mitä on tapahtunut?



-No tuota... en tiedä miten tämän sanoisin....



-Meille tulee uusi pienokainen.
Biyu yritti vetää kasvojaan hymyyn, mutta siitä tuli lähinnä mekaaninen irvistys.



Nauraen Aleksi veti Biyun syliinsä.
-Sehän on ihanaa.
-Onko?



-Kyllä. Se on oikein ihanaa. Ehkä täältä tulee toinen pikkuprinssi. Tai isälle uusi prinsessa,
Aleksi sanoi ja taputteli virnistellen Biyun olematonta vatsaa.


**********

Ja jälleen: ei pahoinvointia. Biyun raskaudet on olleet kyllä ihan erilaiset kuin missään aiemmassa pelissäni.






2 kommenttia:

  1. Birgitan ja Benjaminin huoneet on aivan ihanat, sä osaat kyllä sisustaa todella hyvin. Toivottavasti Alex ja Biyu alkaisi huomioimaan Birgittaa paremmin, toisaalta uuden vauvan syntymä voi vähentää Birgitalle varattua aikaa entisestään.

    Paranemisia selälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Yritän selvitä aina mahdollisimman vähillä koristeilla taloissani, sillä mitä enemmän tavaraa on, sitä heikommin minulla peli toimii. Sen vuoksi on haasteellista saada sisustusta näyttämään täydeltä ja viimeistellyltä. En myöskään osaa pelata muiden rakentamissa taloissa, joten ne ovat aina itse tehtyjä alusta loppuun =D

      Birgitta kieltämättä jää vanhempien taholta liian vähälle huomiolle. Onneksi hänellä kuitenkin on Paul...

      Ihanaa, että jaksat kommentoida! Kiitos! =)

      Poista