27.11.2016

18. Mutta suurin niistä on rakkaus









Biyu aloitti työskentelyn uuden kaupungin ravintolassa, sillä mitäpä muutakaan hän olisi tehnyt? Kotona istuminen ei oikein soveltunut naiselle ja koska Benjamin jatkoi nyt suvun perintöä vaimonsa kanssa, niin jotainhan Biyun oli tehtävä. Katsoessaan kimppakyydin kuljettajaa nainen pohti, että muuttuivatko työkaverit aina vain nuoremmiksi vai oliko hänestä tosissaan tulossa vanha?



-Mä en tajuu näitä matikan juttuja. Oon ihan varma, että se  opettaja on ottanut mut silmätikukseen ja antaa siksi kaikkein vaikeimmat tehtävät mitä ikinä löytää,
Barbara ähki tuskaisena.
-Hmmph... Sä varmasti kuvittelet,
Beata vastasi puoliksi jo keskittyneenä omaan äidinkielentehtäväänsä.



-En kuvittele. En varmasti kuvittele. Se akka on ihan täysi noita! Sillä on pitkät, punaiset kynnet ja joka päivä samaa sävyä oleva huulipuna. Tukka viimeisen päälle laitettuna. Kukaan normaali ihminen ei näytä niin huolitellulta. Ehkä se on vampyyri?
-Babi! Lopeta nyt jo! Hirvee valitus koko ajan! Mä haluan keskittyä mun tehtäviin!



-No hyvä on, senkin prinsessa. Keskitytään sitten. Ja pidä huoli omista asioistas.
-Sitähän mä koko ajan yritänkin,
Beata vastasi hampaat kirskuen. Ärsytti, kun Babi kutsui häntä halveksien prinsessaksi. Oli totta, että hän oli kiltti ja kuuliainen. Hän teki aina mitä vanhemmat tahtoivat ja pärjäsi koulussakin. Babi ei kuitenkaan tiennyt, että isä ja äiti olivat jutelleet vanhemman sisaren kanssa vähän aikaa sitten, kertoneet hänelle, että Kiinassa oli olemassa eräs varsin mukava ja kunnollinen nuorimies ja että Beatan tulisi aloittaa kirjoittelu tämän herran kanssa. Hän oli Beatan tuleva aviomies. Jotenkin tyttö oli ajatellut, että hän saisi itse valita oman puolisonsa. Silti Beatalle ei tullut mielenkään avoimesti kapinoida. Niinpä hän kirjoitteli Zhanin kanssa ja totta vanhemmat olivat puhuneet; nuorimies oli erittäin mukava.



-Minulla on teille tälle illalle yllätys,
Nepthy sanoi ja katsoi tyttöjä salaperäisesti hymyillen.



-Tuota... mulla olisi vähän menoja,
Barbara aloitti varovasti.
-Babi, tänään on sinun sisaresi syntymäpäivä, joten sinulla ei ole mitään muita menoja. Nea on ystävällisesti tarjoutunut huolehtimaan tästä päivästä, sillä me kaikki muut olemme töissä, valitettavasti,
Biyu vastasi tiukasti Barbaran aloitukseen ja tyttö sulki harmistuneena suunsa. Kyllähän hän kapinoi, ihan todella, mutta ei suoraan vanhempiensa edessä.



-Millainen se yllätys on,
Beata kysyi hymyillen Nealta.
-Eihän se olisi yllätys jos minä kertoisin,
Nea vastasi nauraen.
-Hypätäänpäs tytöt auton kyytiin ja lähdetään pitämään hauskaa naisten kesken,
nainen jatkoi ja iski tytöille silmää.



Babia harmitti, sillä hän oli tutustumassa joukkoon varsin mielenkiintoisia persoonia, samanhenkisiä kuin hän itse, joten tämä ilta hänellä olisi ollut parempaakin tekemistä. Vaivihkaa hän viestitti yhdelle uusista kavereistaan, ettei pääsisikään tällä kertaa paikalle ja syy oli hänen typerässä perheessään.




Ensimmäiseksi Nea vei tytöt rehkimään kuntosalille.



Tämän piti olla hauskaa? Babi kirjoili hiljaa itsekseen kaatuessaan juoksumatolla. Tottakai täydellisellä Beatalla tämäkin laji sujui!



Kuntoilun jälkeen tytöt hemmottelivat itseään porealtaassa. Se hieroi ihanasti kipeytyneitä lihaksia. Babikin alkoi rentoutumaan ja naureskeli muiden kanssa.



Eikä naisten ilta tietenkään olisi ollut mitään ilman ravintolaillallista.



Beata väitti kivenkovaan ettei mahdu heidän kanssaan samaan pöytään ja olkia kohautellen Nea ja Babi antoivat periksi. Hyvin juttu kulki silti pöydästä toiseen.



Ruuan jälkeen oli varsinaisen syntymäpäivän aika.



Nea vei Beatan suvun rahoilla stailattavaksi ja jäi Babin kanssa selailemaan nettiä siksi aikaa, kun Beataa käsiteltäisiin.



Mustiin hiuksiin punaiset värit sopivat äärimmäisen hyvin ja Beata oli erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Siinä oli vähän särmää mukana. Nuori nainen ei halunnut näyttää liian kiltiltä tulevan puolisonsa silmissä. Hän oli kuitenkin kasvanut vapaamassa ympäristössä kuin Zhan eikä hän todellakaan aikonut jäädä nyrkin ja hellan väliin.



Heti kun mahdollista, Aleksi matkusti tyttärensä kanssa Kiinaan.
-Kultaseni, sinä tiedät miksi me olemme täällä. Saatat olla nyt pahoillasi ajatuksesta, että et saa valita omaa puolisoasi, mutta usko minua, sinusta tulee onnellinen,
Aleksi sanoi vakuuttavasti.



-Tietenkin minua vähän pelottaa, myönnän, mutta uskon sinun ja äidin valinneen hänet parhaan kykynne mukaan. Luotan teihin,
Beata vastasi sydän vapisten. Häntä pelotti hieman enemmän kuin vähän. Olivathan he toki Zhanin kanssa kirjoitelleet, mutta ikinä hän ei ollut miestä nähnyt. Ei edes kuvaa. Entä jos hän ei kestäisikään tämän ulkonäköä?



Pelko oli kuitenkin täysin turha. Zhan Su oli nuori ja komea mies, paljon parempi kuin Beata olisi villeimmissä unelmissaankaan uskaltanut toivoa.



Sormukset vaihdettiin Aleksin valvovan katseen alla ja nuoret siirtyivät sen jälkeen maistraattiin solmimaan avioliittonsa virallisesti. Aleksin ja Biyun onneksi Zhan halusi muuttaa vaimonsa kotikaupunkiin eikä nuorukaisella ollut Triadin kanssa mitään tekemistä. Ainakaan heidän tietääkseen.



Perhe pieneni pikkuhiljaa, vaikka toisinpäin olisi pitänyt käydä. Aleksi ja Biyu alkoivat olla jo hieman huolissaan kun Nea ei osoittanut minkäänlaisia paisumisen merkkejä. He pohtivat keskenään pitäisikö nuorilta kysyä, tekevätkö he kenties jotakin väärin, mutta totesivat sitten, että kummastakaan ei ollut kysymään moista kysymystä.
Nea oli anoppinsa opastuksella alkanut myös pitää heidän pienestä puutarhastaan huolta.



Takapihan oma poreamme oli lähes päivittäin käytössä. Siellä vaihdettiin kuulumiset ja jos uteliaita pikkukorvia ei ollut paikalla, kyseltiin myös miten Triadin asiat sujuivat. Benjamin oli Triadin suostumuksella saanut asettua paikalliseen orkesteriin. Rikollisjärjestö oli sitä mieltä, että se saattoi olla jopa suuri etu. Matkustelivathan he musisoimassa ympäri Simlandiaa.




Hoidettuaan puutarhan Neakin liittyi muiden joukkoon. Jonkin aikaa jutustelu jatkui ja sitten Biyu ehdotti Babille, että mitä jos he siirtyisivät valmistelemaan illallista sisätiloihin.



Nuoripari jäi kuhertelemaan poreammeen syleilyyn...



... ja yksi asia johti toiseen ja kolmanteen...



Illalla vanhukset vetäytyivät omaan rauhaansa, lämpimään huoneeseensa takkatulen rätinään.
-Beata soitti tänään ja kertoi odottavansa lasta,
Biyu sanoi Aleksille.



-Sehän on hienoa! Meistä tulee isovanhemmat,
Aleksi myhäili vaimolleen hehkuen onnea.



-Vielä kun Benjamin ja Nea...
Biyu vaikeni kesken lauseen. Tämä aihe oli arka, täynnä odotusta ja toivoa.
-Kyllä he vielä. Odota hetki vaimoseni, odota hetki,
Aleksi rauhoitteli ja veti Biyun pään olkapäätään vasten nojaamaan. Siihen he nukahtivat, toinen toistensa syleilyyn, onnellisina, pitkästä avioliitostaan tyytyväisinä. Sanoja ei tarvittu kertomaan kuinka paljon he toinen toistaan rakastivat.


**********


Tämä osa on Aleksin ja Biyun osalta kunnianosoitus viime viikonloppuna kuolleelle enolleni ja hänen vaimolleen, kummitädilleni. En ajatellut missään vaiheessa tietenkään pelatessani näin, mutta... asiat tapahtuvat.
Heidän avioliittonsa oli elämänmittainen, yli nelikymmenvuotinen. Kummitätini sanoin he olivat sukupolvea, joka ei halaillut eikä sanallisesti tunnustanut rakkauttaan. Se kuitenkin oli olemassa, sanoitta, käsin kosketeltavana. Kirjaimellisesti. Viimeisinä aikoinaan enoni istui välillä lepotuolilla vuoteen vieressä, sillä makaaminen oli tuskallista. Siinä he olivat, käsi kädessä, sanoitta rakastaen toisiaan.

Tämä viikonloppu on ollut raskas ja ensin ajattelinkin, että en ehdi enkä jaksa kirjoittaa uutta osaa. Sitten tänä aamuna tajusin, että haluan tehdä tämän, haluan tuoda palan kummivanhempieni rakkautta tähän kertomukseen. Kiitos, että luitte tämän <3



















3 kommenttia:

  1. Pidin tästä osasta, sevain jotenkin oli lämmin ja rakastava. :)

    Beatasta kasvoi kaunis nainen ja onneksi hänellekkin valikoitui mies joka vaikuttaa ihan mukavalta. Uskon että he sopivat hyvin yhteen.

    Toivotaan että myös Benjaminille ja Neallekin alkaisi pian siunaantua niitä lapsia, tai edes lapsi.

    Osanottoni enosi kuolemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän sukupolven kohdalla tein niin, että yritin aina silloin tällöin kertaalleen toimintoa yrittäkää saada vauva, kun yleensä yritän niin kauan että se onnistuu. Sen vuoksi Nephty, jonka ihan oman itseni vuoksi lyhensin Neaksi ( hankala kirjoittaa ), ei ole heti saman tien odottanut vauvaa. Tietyllä tapaa se tuntui myös aidommalta ja saatan tehdä näin jatkossakin. Ehkä.

      Itse osan ulkopuolella on tapahtunut paljonkin pelaamista, josta ei kuvia tarinaan valikoidu. Zhan oli siten Beatalle entuudestaan tuttu, joten suhdetta ei ollut hankala siirtää romanttiselle tasolle.

      Viimeiseen vähän päälle vuoteen on mahtunut kaksi isoa surua ja yksi iso ilonaihe. Ehkä näitä suruja on nyt toistaiseksi tullut ihan riittämiin... Kiitos <3

      Poista
  2. Tää osa ja varsinkin toi loppukohtaus oli jo valmiiksi mahtava, ja nyt kun tietää vielä taustan tolle niin jotenkin se on vielä mahtavampi. Ei siis tietenkään ole hyvä juttu että joku kuolee (osantottoni siitä) mutta oot jotenkin tosi aidosti saanut tuotua tohon sen tunnelman ja kunnioituksen!

    Minäkin toivon että Benjamin ja Nea saisivat lapsen melko pian, tai edes jossain vaiheessa. Ilman lasta jääminen lienee aiheuttaa ongelmia Triadin parissa...

    Beatasta tuli oikein kaunis nuori aikuinen. :)

    VastaaPoista