15.1.2017

35. Kaksoselämää

Ja tästä viikon viimeinen osa =) Tämän jälkeen palataan normaaliin tahtiin ja toivon mukaan ehdin tehdä osan per viikko.


**********




-Ihan oikeasti, nytkö niistä tulee jo taaperoita,
Shannon päivitteli. Hän oli Marian ja Malinin kummitäti ja pyydetty paikalle tyttöjen syntymäpäiväksi.



-Ihan oikeasti! Tämä aika on mennyt kuin siivillä,
Clara huokaisi.
-Onko se ollut noin helppoa,
Shannon hämmästeli?



-Helppoa? Ei, ei todellakaan ole ollut helppoa! Yösyöttöjä, jatkuvia keskeytyviä unia, koskaan et nuku riittävästi, aina vaippa haisee, kapalo on märkä, lapsi valittaa muuten vaan...Just name it!



-Kuulostaa aika työläältä,
Shannon arveli varovasti.



-Voi, onhan se, mutta on se myös aika ihanaa,
Clara vastasi hymyillen ja jatkoi:
-Lisäksi minulla on ollut todella paljon käsipareja auttamassa kun veljenikin on kantanut kortensa kekoon lastenhoidossa.



-Ihanko totta? Onpa sinulla mahtava veli.
-Paras.



-En oikeasti tiedä miten olisin selviytynyt ilman Eddyä, äitiä ja Carlia. Heistä on ollut ihan suunnaton apu ja olen ehtinyt välillä nukkumaankin.



-Äiti on pitänyt asunnot siistinä. Sekä omansa että meidän. En minä olisi ehtinyt ajatellakaan siivoamista!
-No sen kyllä uskon. Yksi lapsikin vie aikaa niin saati sitten kaksi kerralla. Huh!



-Carl taas on laittanut ruokaa ja onkin kyllä melkoinen virtuoosi siinä lajissa.
-Minä en olekaan tainnut tavata veljeäsi,
Shannon virkkoi mietteliäästi.



-Oh, Carl on vielä teini-ikäinen, tosin aikuisuuden kynnyksellä, mutta kuitenkin.
-No ilmankos minä en ole kiinnittänyt häneen mitään huomiota,
Shannon vastasi ja nauroi.



Naiset siirtyivät sohvalle katsomaan televisiota ja Carl kokkaili heille sillä aikaa. Poika kuunteli kuinka puhe liikuskeli reseptien ja vauvan vaatteiden välimaastossa ja pyöritteli silmiään. Hän alkoi olla ihan täynnä tätä kaksoselämää ja halusi ulos.



-No mutta... Onko se Shannon,
Nea päivitteli.
-Rouva Mikkelsson! Miten ihanaa nähdä teitä jälleen!
-Sinuttele minua toki Shannon,
Nea pyysi.
( Todellisuudessa Nea päätti tässä käydä esittämässä Shannonille toisen egyptiläisistä kappaleistaan ja toinen kuunteli ihan haltioissaan =D  )



-Mitä sinulle kuuluu Shannon?
-Hyvää, hyvää kuuluu rouva Mikkelsson.
-Nea, ole niin ystävällinen. Jokos sinä olet miehen itsellesi löytänyt?
-Ei, en vielä,
Shannon vastasi ja helähti nauruun.



-Minkäslaiset syntymäpäiväjuhlat meillä on mielessä,
Shannon tiedusteli kun naiset asettuivat syömään Carlin valmistamia dim sumeja.
-Pienet, perhepiirissä, ja sinä tietenkin Shannon,
Clara vastasi.



-Oih! Carl, nämä ovat melkein kuin isoäitisi valmistamia! Sinulla todella on taito hyppysissä,
Nea kehui poikaansa ja tämä näytti tympeää naamaa, mutta oli kuitenkin otettu äitinsä kehuista.
-Voinko mä mennä,
poika kysyi. Nean teki mieli vastata kieltävästi, mutta hän ei voinut. Carl ansaitsi vähän vapaa-aikaa. Poika oli viime ajat ollut niin tiukasti apuna lastenhoidossa ja kokkauksessa, että kyllä tämän tarvitsisi päästä hetkeksi tuulettumaan.
-Mene toki.
Carl oli poissa ennen kuin Nea ehti kissaa sanoa.



Nea katsoi Shannonia arvioiden. Hän mietti oliko tämä ollut hyvä valinta tyttöjen kummiksi. Nainen oli äärimmäisen hoikka, mutta vahva, etenkin henkisesti. Maria ja Malin tulisivat tarvitsemaan paljon vahvoja naiskuvia ympärilleen, sillä heidän äitinsä ei jaksaisi jakaa heille riittävästi huomiota ammattinsa vuoksi. Clara olisi paljon poissa kotoa ja lapset tarvitsisivat äitihahmoa.



-Oletkos sinä ajatellut koskaan muuttaa tänne,
hän sitten äkkiä tiedusteli naiselta.



-Muuttaa tänne? Miksi ihmeessä? Ei tuo matka ole niin kauhean pitkä, tunnin verran vain bussilla, joten enköhän minä ehdi noita tyttöjä nähdä vielä moneen kertaan,
Shannon naureskeli.



Sillä välin Carl oli lähtenyt kavereineen lumilautailemaan. Hän laittanut puhelimensa äänettömälle, joten äidin soitto ei kuulunut kun tämä olisi tiedustellut missä poika oli. Syntymäpäivät olivat juuri alkamassa.



Molemmille lapsille oli ostettu erilaiset kakut ja juhlat juhlittiin lopultakin varsin hillitysti.



Aikuiset siirtyivät kakkupöytää sillä välillä kun lapset leikkivät lattialla keskenään. Ilman täytti mukava puheensorina.



Nea otti Malinin syliinsä ja kutitteli tyttöä kunnes tämä kikatti aivan hervottomana. Maria taas katseli sisarensa kutittelua turvallisesti Shannonin sylistä.



Tästä eteenpäin tuntui, että elämä oli vielä pahempaa hulabaloota kuin aiemmin. Nean syntymäpäivät tulivat ja menivät siinä sivussa kaikessa hiljaisuudessa. Vanhus ei pahemmin välittänyt niitä juhlistaa.



Pottailuharjoitukset aloitettiin ja alakerta oli täynnä haisevia vaippoja ja pottia, lasten kiukuttelua ja naurua eikä Carl vain enää jaksanut sitä. Hän oli nuorukainen eikä hän halunnut vielä leikkiä isää.



Malin keskittyi pottailuun paremmin ja onnistui siksi nopeammin tuloksissa.



Carl taas oli ensimmäistä kertaa teiniaikanaan kiitollinen koulusta. Se oli niin hyvä syy lähteä talosta pois.



Ei auttanut, vaikka sisko asui miehensä ja lastensa kanssa omassa asunnossa. Vauvat kulkeutuivat koko ajan joka puolelle ja niiden itku kuului lattiasta läpi. Alussa se oli ollut Carlista hellyyttävää. Enää hän ei voinut muistaa miksi.



Kaiken tämän keskellä Clara tajusi olevansa uudestaan raskaana. Pahoinvoinnistaan huolimatta nainen jaksoi opettaa sitkeästi lapsiaan. Onneksi nämä nukkuivat nykyään sentään aavistuksen verran paremmin kuin ennen.




Nea osallistui täysin sydämin lastenlastensa opettamiseen. Hän eli parhaillaan omaa unelmaansa. Pian Claralla nimittäin olisi niin kädet täynnä lastensa kanssa, että hän ei kykenisi suorittamaan työtään parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä siirrettäisiin kevyempiin tehtäviin. Ehkä Clara jopa lopettaisi työt? Sitä Nea toivoi, mutta pelkäsi sen olevan turhaa.









4 kommenttia:

  1. Uskon että Carlia ärsyttää paljonkin olla lapsenlikkana koko ajan. Ehkä sitten kun Carl aikuistuu hän pystyy elämään paremmin omaa elämäänsä.

    Nean toiveet on kyllä aika epäreiluja Claraa kohtaan, mutta kyllä mä tavallaan ymmärränkin sitä. Kuitenkin menettänyt miehensä rikollisjärjestön takia niin ei varmastikaan halua tyttären saavan minkäänlaista vihiä siitä järjestöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itse aikanaan 11 -vuotias kun sain pikkusiskon ja ensi alkuun olin tosi onnellinen... kunnes sisko kasvoi sen ikäiseksi, että alkoi liikkua ja tunki mun reviirille =D Carlin tuntemuksiin on siis helppo itsekin samaistua.

      Nea -parka. Hän on tehnyt kaikkensa suojellakseen pientä perhettään, salatakseen lasten vanhempien ja isovanhempien aikaisemman elämän ja pelkää sen kaiken valuvan hukkaan. Saapa nähdä saavatko lapset joku päivä asiat selville ja mitä sitten tapahtuu jos saavat? Hmmm... Tämä on itselläkin vielä arvoitus =D

      Poista
  2. Ymmärrän Carlia hyvin. Hän on vasta nuori ja minusta tuntuu, että hänen harteilleen on laskettu hieman liikaa odotuksia. Onhan se mukavaa varmasti välillä autaa siskoaan, mutta kyllä Carl varmasti kaipaa omaakin aikaa paljonkin enemmän.

    Claralla tulee olemaan varmasti todella kiireistä, kun vielä aika pienten kaksosten lisäksi tuloillaan on uusi vauva. Saa nähdä kuinka monta lasta tällä kertaa on tuloillaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Kiltisti poika jaksoikin ensi alkuun tyttöjen hoidossa auttaa. Lauantaina selviää minkä verran lapsia tällä kertaa syntyy ja ovatko he tyttöjä vai poikia =D En kerro etukäteen =D

      Poista